Leikki on osa koulutyötä

Leikki on osa koulutyötä

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

100-LEIKIN HAASTE


100 päivää sitten tartuimme oppilaitteni kanssa leikkihaasteeseen. Suomen juhlavuoden kunniaksi olemme leikkineet paljon sekä kirjanneet muistiin leikkiohjeita, joita on nyt yhteensä 100. Leikkiminen on ollut virkistävää ja opettavaista. Leikkihetket ja -tunnit ovat pitänyt hymyn huulilla niin oppilailla kuin opellakin.

Mitä tänään siis leikitään? Sen voit käydä valitsemassa 100-LEIKIN HAASTE -blogin sadasta erilaisesta leikistä.

LEIKKI PÄIVÄSSÄ SAA HYMYN HUULILLE!

100leikinhaaste.blogspot.fi

lauantai 30. syyskuuta 2017

LEIKITÄÄN KOTIA - ONNELLINEN PERHE

- Vie roskat.
- Joo kulta, kohta...

Isä jatkaa TV:n katselua. Äiti tuo roskapussin sohvan viereen.
- Ei kulta, nyt!

Yhteiskuntaopin tunnin aiheena oli perhe. Keskustelimme oppilaiden kanssa mm. perheenjäsenistä ja heidän rooleistaan kodeissa. Viidesluokkalaiset oppilaat ymmärsivät perheen monella eri tavalla aina äidin ja isän sekä kahden lapsen perheestä, yksinhuoltaja- ja sateenkaariperheen kautta suurperheeseen saakka. Keskustelun lisäksi ehdimme tuntimme aikana leikkiä muutamia ”kotileikkejä”.

Ketä esitän?
Oppilas valitsee mielessään jonkin perheenjäsenen (esim. pikkuveli). Sen jälkeen hän esittää tai antaa vihjeen parilleen, joka yrittää arvata, mistä perheenjäsenestä on kyse.

Minä olen isä
Oppilas menee luokan eteen, sanoo: ”Minä olen isä” ja jähmettyy paikoilleen esim. lukemaan lehteä. Seuraava oppilas liittyy perheeseen esittäen jotain muuta tilanteeseen sopivaa henkilöä tai yksityiskohtaa sanoen esim. ”Minä olen TV” tai ”Minä olen vaimo” ja istuu miehensä viereen juomaan kahvia. Perheen kotiin saapuu lisää oppilaita, jotka aina ennen tilanteeseen saapumista kertovat mikä tai kuka ovat. Opettaja keskeyttää leikin sopivassa kohdassa, jonka jälkeen voidaan keskustella muodostuneesta perheestä tai tilanteesta.

Isä vaihtaa TV-kanavaa. Hän huutaa pojalleen:
- Hei poika, saat viitosen, jos viet roskat.

Poika ottaa viitosen TV:n katsomiseen keskittyneen isänsä kädestä. Kävelee siskonsa huoneeseen.
- Haluuksä tienata euron? Vie roskat, ne on tuolla olkkarissa.

Kerroin oppilailleni omasta perheestäni, jossa olen isä. Kerroin myös ajasta, kun itse olin lapsi ja asuin vielä vanhempieni kanssa. Useat oppilaat halusivat myös jakaa perhekokemuksiaan muille luokkakavereilleen. Kuulimme monenlaisia tarinoita esim. perheiden tavoista sekä arjen kohokohdista kotona ja lomamatkoista.

Lomapotretit
Oppilaat suunnittelevat 3-4 henkilön ryhmissä still-kuvat, jotka on otettu perheen lomamatkalla. Lomakuvat esitellään muille oppilaille, jotka aluksi kertovat ja arvaavat, mitä kuvassa tapahtuu ja missä kuva on otettu. Lopuksi yksi still-kuvan oppilaista sanoo ääneen kuvatekstin, josta tapahtuma ja paikka selviävät (esim. vuoristoradassa Lintsillä).

Improtarina - Meidän perhe
Keksitään ja kerrotaan yhdessä tarina ”Meidän perheestä”. Ope aloittaa sanomalla: ”Olipa kerran...” ja kysymällä oppilailta: ”Kuka?”. Kun selviää, kenestä tarina alkaa, keksitään seuraavaksi, mitä tarinan henkilö on tekemässä ja missä. Tarina etenee oppilaiden ideasta toiseen, opettajan kysyessä sopivissa kohdissa tarinaan liittyviä kysymyksiä, jotka auttavat tarinankerrontaa. Kerronnan lisäksi luokan eteen tulee henkilöitä esittämään tarinassa tapahtuvia tilanteita ja kohtauksia. Luokassamme tarina alkoi olohuoneesta, missä isä oli katsomassa TV:tä. Lopun tarinastamme voit lukea tästä blogitekstistä.

Toiminnallisen ja kotileikintäyteisen perhetuntimme rinnalla oppilaat osallistuivat myös toiselle oppitunnille, jossa aiheeseen tutustuttiin teoreettisemmin keskustelemalla sekä tekemällä mm. ajatuskarttoja. Teorian ja leikin yhdistelmä oli toimiva, oppilaat olivat motivoituneita ja me opettajat olimme tyytyväisiä oppilaiden osallisuuteen ja osaamiseen. Perheoppituntimme olivat hauska yhdistelmä faktaa ja fiktiota, kuten myös oppilaiden improvisoima tarina perheestä.

Vaimo tulee olohuoneeseen ja huomaa sohvan vieressä roskapussin.
- Ei ole totta! Täällä sitä edelleenkin vaan tuijotetaan TV:tä. 

Mies hätkähtää, seuraa vaimonsa purevaa katsetta roskapussiin, joka nököttää sohvan vieressä.
- Minä tuota, olin juuri lähdössä...
- Niin, niin! Siltähän tuo näyttää. Sitä ollaan juuri lähdössä... ja minne, jos saan kysyä!

Olohuoneeseen laskeutuu kiusallinen hiljaisuus. Vaimo tuijottaa miestään tiukasti, joka saa viimein sanan suustaan:
- Minä... tuota... Yllätys, yllätys! Me olemme lähdössä Mallorcalle, koko perhe!

Mies ojentaa vaimolleen matkaliput. Vaimo halaa miestään.
- Voi kulta, ihanaa! Minä rakastan sinua!

Vaimo ja hänen miehensä lähtevät onnellisina yhdessä pois olohuoneesta.
Roskapussi jää sohvan viereen.

The End - Loppu





torstai 21. syyskuuta 2017

LÖYTYYKÖ SYYLLINEN - RETKI POLIISIASEMALLE

Kävimme tutustumassa suureen poliisilaitokseen oppilaitten kanssa. Näimme kaikenlaista liittyen poliisin työhön: pamppuja, etälamauttimia, poliisiautoja ja moottoripyöriä sekä tietysti putkan. Roistoja emme onneksemme kohdanneet, mutta juttuja niistä kyllä kuultiin. Poliisiasemalta koululle palattuamme emme tällä kertaa leikkineet poliisia ja roistoa, koska kaikkien jalat olivat retken kävelykilometreistä jo melkoisen väsyneet. Sen sijaan keksimme luokassa uuden leikin!

Syyllinen:
Oppilaista valitaan kaksi kolmen etsivän ryhmää, jotka siirtyvät hetkeksi pois luokasta. Luokkaan jääneistä oppilaista valitaan epäiltyjä, jotka käyvät seisomaan riviin. Sovitaan yhdessä, kuka epäillyistä on syyllinen, mikä on hänen rikkomuksensa sekä missä ja miten rike tapahtui. Valitaan lisäksi tuomari, joka esittelee keksityt rikkeen / rikoksen yksityiskohdat luokkaan palaaville etsiville. Etsiväryhmät tarkkailevat aluksi rivissä seisovien epäiltyjen ilmeitä. Jokainen etsivä saa lisäksi esittää yhden rikkeeseen liittyvän kysymyksen haluamalleen epäillylle. Kun kaikkiin kuuteeen kysymykseen on vastattu, molemmat etsiväryhmät pohtivat hetken yhdessä näkemäänsä ja kuulemaansa. Sen jälkeen etsivät kertovat, ketä epäilevät eniten. Tuomari paljastaa lopulta syyllisen. Osuiko etsivien epäily oikeaan?

Kouluviikon aikana leikimme lisäksi seuraavia leikkejä:
- Et statuam movere (liikkuva patsas)
- Solu

Mitä teidän luokassanne on leikitty tänä syksynä? Jos haluatte leikkinne julkaistavaksi 100-LEIKIN HAASTEESSA, voitte lähettää luokkanne suosikkileikkejä OPEN LEIKKIKOULUUN.


LISÄÄ LEIKKEJÄ LÖYDÄT OSOITTEESTA: www.100leikinhaaste.blogspot.fi




lauantai 16. syyskuuta 2017

100-LEIKIN HAASTE - leikkipäivä

Kolmannella haasteviikolla keksittiin leikkejä ja leikittiin vielä enemmän kuin aiemmilla viikoilla. Koulussamme järjestettiin tapahtumapäivä, jossa oma luokkani yhdessä naapuriluokan kanssa järjesti viisi toimintapistettä, joissa pääasiassa leikittiin. Oppilaat hoitivat itse lähes kaikki järjestelyt aina leikkien suunnittelusta leikkien ohjaamiseen saakka. Päivä oli leikkisä ja onnistunut. Oppilaat olivat motivoituneita ja leikkipisteillä riitti monenikäisiä, iloisia leikkijöitä.


Tällä viikolla leikittiin mm. seuraavia leikkejä:


LISÄÄ LEIKKEJÄ LÖYDÄT OSOITTEESTA: 100leikinhaaste.blogspot.fi

lauantai 9. syyskuuta 2017

100-LEIKIN HAASTE - viiikon suosikkileikit 2

Toinen leikkisä viikko on takana 100-leikin haasteestamme ja puhelimet ovat jo leikisti rikki! Perinteisen "rikkinäinen puhelin" -leikin eri versioita on nimittäin leikitty niin englanniksi kuin piirtämällä. Oppilaat keksivät leikkejä kuin liukuhihnalla ja hauskoja hetkiä luokassamme riittää.

Tällä viikolla leikittiin mm. seuraavia leikkejä:
- SnapBug (Snapchat ei toimi)

Viikon leikiksi oppilaat valitsivat "Snapbug"-leikin. Myös "Ole kuin!" -leikki sai luokassamme paljon kannatusta.

Onko teidän luokassanne jo leikitty tänä syksynä? Jos haluatte leikkinne julkaistavaksi 100-LEIKIN HAASTEESSA, voitte lähettää luokkanne suosikkileikkejä leikkiohjeineen OPEN LEIKKIKOULUUN.


LISÄÄ LEIKKEJÄ LÖYDÄT OSOITTEESTA: 100leikinhaaste.blogspot.fi


perjantai 1. syyskuuta 2017

100-LEIKIN HAASTE - viikon suosikkileikki

100-LEIKIN HAASTEEN ensimmäinen viikko on takana. Oppilaat ovat olleet todella innostuneita (kuten myös ope) ja viikko on hurahtanut kuin siivillä. Olemme löytäneet ja keksineet kivoja leikkejä ja leikkineet joka päivä ainakin yhden leikin.

Luokassamme leikittiin mm. seuraavia leikkejä:
3. Pammatti (= pantomiimiammatti)

Suosituimmaksi leikiksi nousi "Vakavana loppuun asti" -leikki.

Oppilaiden mielipiteitä:

- Vakavana loppuun asti on hauskaa ja naurettavaa. 
- Sitä on helppo leikkiä luokassa.
- Leikkiminen on kivaa, koska silloin ollaan yhdessä!


LISÄÄ LEIKKEJÄ LÖYDÄT OSOITTEESTA: 100leikinhaaste.blogspot.fi



maanantai 28. elokuuta 2017

OPEN LEIKKIKOULU, draamakoulutukset (syksy 2017)

LA 16.9. Draamakasvatus tutuksi
LA 28.10. Draamakasvatus tutuksi
LA 18.11. Prosessidraama tutuksi

Tervetuloa draamakoulutuksiin!

Lue lisää:
Facebook/openleikkikoulu

100-LEIKIN HAASTE!

 KLIKKAA KUVAA JA LEIKI100leikinhaaste.blogspot.fi

- Ei oo mitään tekemistä...
- Tylsää!

Nämä kommentit on tulleet tutuiksi lasten kasvatustyössä niin koulun opettajana kuin isänä kotona. Muistan nuo kommentit myös kuuluneen omasta suustani, kun olin vielä lapsi. Tunne, kun ei ole mitään tekemistä, on todellakin tylsä. Vaikka leikin ammattilaisen, lapsen mielikuvitus on lähes rajaton, on selvää että ammattilaisellakin voi joskus olla hetkiä ettei mieleen juolahda mitään tekemisen arvoista touhua. Leikki on parasta lääkettä tylsyyteen, mutta välillä ei vaan millään tule mieleen, mitä leikkisi seuraavaksi.

Tartuimme haasteeseen oppilaitteni kanssa ja päätimme, että etsimme ja löydämme sekä keksimme itse erilaisia leikkejä. Kirjaamme leikkejä ja niiden ohjeita muistiin ja tietysti myös leikimme paljon. Koska vietämme isänmaamme Suomen juhlavuotta, yritämme leikkiä ainakin 100 erilaista leikkiä. 

Haastamme myös kaikki muutkin Suomen koululuokat leikkimään niin välitunneilla kuin oppitunneillakin. Jos haluatte leikkinne julkaistavaksi 100-LEIKIN HAASTEESSA, voitte lähettää luokkanne suosikkileikkejä leikkiohjeineen OPEN LEIKKIKOULUUN.

Mitä tänään siis leikitään? Sen voit käydä valitsemassa 100-LEIKIN HAASTE -blogista. Lisäämme blogiin leikkejä sitä mukaa, kun niitä leikimme eli yleensä päivittäin. Jos aloitat leikkimisen tiistaina 29.8. ja leikit yhden leikin päivässä, ehdit leikkiä tasan sata leikkiä Suomen itsenäisyyspäivään mennessä. 

LEIKKI PÄIVÄSSÄ SAA HYMYN HUULILLE!

KLIKKAA KUVAA JA LEIKI: 100leikinhaaste.blogspot.fi


lauantai 19. elokuuta 2017

Aikahyppy menneisyyteen - paluu tulevaisuuteen

Opetettiin lukuvuotta 2001-2002. Olin opettajanurani neljännellä luokalla ja juuri saanut tiedon pääsystäni luokkani kanssa draamaa, teatteria ja kasvatusta käsittelevään Katarsis -sarjaan (Yle avoin yliopisto). Tiedossa oli uusi, jännittävä ja todella motivoiva haaste opettajanurani alkutaipaleelle. Ihmetuoli oli ensimmäisestä opettajavuodestani alkaen osoittanut minulle leikin ja draaman voiman, kun työskennellään lasten kanssa. Pyrinkin pitämään draamaa mukana opetuksessani mahdollisuuksien mukaan.

Päätin syyslukukauden alussa kokeilla draaman mahdollisuuksia opetuksessa ja oppimisessa oikein toden teolla. Olin siitä jo aiemminkin haaveillut, mutta opetettavia asioita tuntui vain olevan niin paljon, ettei aina oikein ollut aikaa leikille, koska koulutyöt piti ensisijaisesti saada tehtyä. Lähestyvän Katarsis-projektin myötä päätös oli kuitenkin juuri silloin helppo tehdä. Tavoitteekseni otin, että lähtökohtaisesti mitä tahansa luokassani opetankin, pyrin lisäämään siihen ainakin hippusen draamaa, leikkiä ja toiminnallisuutta.


Lausepatsaat
Keksitään lauseita ryhmissä. Jokainen ryhmän jäsen keksii lauseeseen yhden sanan. Keksitään vähintään niin monta lausetta kuin ryhmässä on jäseniä. Näin jokainen saa vuorollaan toimia lauseen aloitussanan keksijänä. Kirjoitetaan lauseet luokan taululle. Jokainen ryhmä valitsee jonkin lauseista ja suunnittelee siitä patsaan. Esitetään patsaat ja muut arvaavat, mikä lause patsaasta löytyi.

Aiemmin draama toimi ehkä pääasiassa kouluarkea keventävänä välipalana oppitunneillani, mutta pikkuhiljaa säännöllisen draamalähtöisten oppituntien suunnittelun ja lukuisien kokeilujen myötä huomasin leikin ja draaman myös helpottavan ja toisaalta syventävän koulussa opetettavien asioiden oppimista. Ihmetuoli oli kovassa käytössä luokassani edelleenkin, mutta se toimi yhä useammin porttina uuden oppimiseen. Ihmetuolissa käytiin mm. luettelemassa persoonapronomineja, keksimässä loppusointuja, muuntamassa lauseita kielteiseen muotoon ja vastaamassa kertolaskuristituleen. Ihmetuolillamme nähtiin oppilaiden esittäminä kuuluisia henkilöitä, esim. Mona Lisa, Suomen presidentti ja Elvis, jotka vastailivat oppilaiden, välillä yllättäviäkin asioita paljastaneisiin kysymyksiin. Tiesitkö muuten, että Mona Lisan lempipitsa oli kinkku-ananas, jonka taidegalleriaan levinnyt tuoksu lienee ollut salaperäisen hymyn takana. Elvis itse kertoi ihmetuolillamme istuessaan, että hän kuuntelee vapaa-ajallaan suomalaista lastenmusiikkia, erityisesti Fröbelin palikoita.


Hylätyt esineet
Kirjataan taululle erilaisia esineitä, joita löytyy kotoa, mutta joita ei enää juurikaan käytetä (esim. rikkinäinen polkupyörä, pieneksi jääneet sukat, käytetyt paristot, pienten lasten lelut). Keksitään  hylätyille tai kaappeihin / varastoihin unohtuneille esineille uusi käyttötarkoitus. Suunnitellaan ja esitetään / videoidaan pieniä tietoiskuja, joissa uusiokäytössä ovat kyseiset tavarat. Keskustellaan lopuksi kierrätyksestä.

Virtuaalimatka 100 vuotta vanhasta koulustamme tulevaisuuteen alkoi siitä, kun eräänä aamuna luokkaamme oli ilmestynyt ikivanha pulpetti. Pulpetista löytyi vanha opettajan päiväkirja ja sen sivujen välistä ainakin sata vuotta vanha kirje. Koska kirje oli lähetetty kauan vuosia sitten, meidän tuli tehdä aikahyppy menneisyyteen, jotta löytäisimme kirjeen kirjoittajan. Kirje johdatti luokkamme koulun entisen oppilaan jäljille - oppilaan, jolla oli ihmeellinen taito siirtyä ajasta toiseen. 

Aikahyppy
Leikitään yhdessä menneisyydessä ja tulevaisuudessa. Keksitään yhdessä aikamatkailuun sopiva rituaali. Oppilaat voivat esim. lausua tai laulaa yhdessä pienen lorun tai laulun, joka kuljettaa osallistujiaan ajassa. Motivoiva ja toimiva voi olla myös liikesarja, pieni yhdessä luotu koreografia, joka pyritään tekemään mahdollisimman yhdenaikaisesti. Luokkaan voidaan tietysti myös rakentaa aikakone, jonka avulla niin menneisyyden kuin tulevaisuuden portit avautuvat. Seuraavaksi valitaan tilanne nykypäivästä, johon kaikki osallistujat voisivat osallistua yhdessä (esim. urheilukilpailut tai oppitunti koululuokassa). Sovitaan, mihin aikakauteen tullaan siirtymään, tehdään yhdessä aiemmin mietitty ja harjoiteltu rituaali ja hups, koko joukko osallistujia siirtyy kuin silmänräpäyksessä ajasta toiseen. Tällöin Olympiastadionin Suomi-Ruotsi maaottelun kannustushuudot muuttuvat muinaisen Rooman Colosseumin gladiaattoreita kannustavan kansanjoukon mylvinnäksi. Samalla juoksevat, heittävät ja hyppäävät nykyurheilijat muuttuvat leijonia vastaan taisteleviksi gladiaattoreiksi. Miltä mahtaisivat tehdä omilla paikoillaan koulutöitä tekevät 2000-luvun oppilaat 100 vuoden kuluttua tulevaisuudessa? Ehkäpä uuden OPS:in mukaiset uudet oppimisympäristöt ovat tuolloin kehittyneet jo todella paljon. Koulurakennuksia ei enää tarvittaisi, eikä sisäimaongelmista puhuttaisi, koska oppiminen tapahtuisi aina "paikan päällä". Tulivuorta ja sen toimintaa tutkittaisiin Vesuviuksella ja painovoimaan tutustuttaisiin leijuessa painottomassa tilassa avaruusraketissa. 

Koulumme entisen oppilaan kirjoittaman kirjeen ohjeiden avulla siirryimme aluksi menneisyyteen. Saimme nähdä itsemme pukeutuneina sadan vuoden takaisiin vaatteisiin ja pääsimme tapaamaan oppilaan tätiä. Hän asui koulumme lähistöllä olevalla vanhalla puutaloalueella vanhassa, vanhassa talossa. Oppilaat täti auttoi meitä löytämään aarteen: Taikalasinpalan, jonka avulla kuka tahansa pystyi siirtymään tulevaisuuteen.

Tulevaisuuden vaatteet
Minkälaisia ovat vaatteet vuosien päästä? Sen saa selville, kun antaa oppilaille nipun sanomalehtiä ja antaa heidän suunnitella ja valmistaa paperista vaatteensa. Kun asusteet ovat valmiina, järjestetään luokassa muotinäytös.

Katarsis-projektin todella alettua, kouluarki näyttäytyi luokkaan ilmestyneiden TV-kameroiden sekä puvustamo- ja studiovierailujen myötä melkoisen toisenlaiselta kuin aiemmin. Kuukausien valmistelu ja suunnitteluryhmissä työskentely tuottivat tulosta. Oppilaat ja opettaja olivat super-motivoituneita ja kuvauspäivät sujuivat upeasti. Oppimisen, osallisuuden ja vuorovaikutuksen ilmapiiri oli käsinkosketeltava. 

Kävellessämme oppilaitteni kanssa puvustettuina vanhoihin asusteisiin ja jalkineisiin läpi vanhan puutaloalueen, minä itse ja varmasti myös lapset saivat mieliinpainuvan elämyksen ja kokemuksen historiallisesta koulumme lähiympäristöstä. Saman asian toki olisi voinut opiskella kirjoista lukien ja kuvia katsellen, mutta todennäköisesti tällöin ei olisi päästy lähellekään sitä tunnetta ja elämystä, mikä roolissa opiskellen saatiin. Roolien ja pukujen kautta huomasi jokaisen oppilaan olevan todella läsnä sekä keskittymään juuri siihen, mitä olimme tekemässä: etsimässä vanhan opettajan päiväkirjan välistä löytyneen ikivanhan kirjeen lähettänyttä koulumme entistä oppilasta. Aikamatkallamme leikimme mm. leikkejä eri aikakausilta, vertailimme koulua ennen ja nyt sekä vierailimme tulevaisuuden koulussa. Vanhaa koulumme oppilasta emme valitettavasti löytäneet, mutta loimme luokkaamme neljä hänen aikalaistaan. Heillä jokaisella oli oma menneisyytensä ja tarinansa, jotka olivat luettavissa virtuaalioppilaiden omilta nettisivuilta.

Virtuaalioppilaat (some)
Tehdään ryhmissä profiilikuvat virtuaalioppilaista luokan seinille. Ryhmä päättää hahmolleen nimen, sukupuolen, iän, ammatin jne. Kuvan ympärille lisätään tekstejä ja kuvia, joilla virtuaalioppilas päivittää tietoja itsestään ja elämästään. Luokan seinille syntyviin virtuaalioppilaiden aikajanoihin voi lisätä tykkäyksiä sekä kommentteja. Hahmoista voidaan keksiä myös perinteisiä tarinoita ja tehdä esim. kuva- tai sarjakuvakirjoja sekä videoita.

Seikkailu menneisyydessä ja tulevaisuudessa oli mieliinpainuva ja opettavainen. ”Virtuaalioppilaat 100 vuoden takaa" -projektin läpivieminen vaati jokaiselta osallistujalta, niin oppilailta kuin opettajaltakin suurta luottamusta muihin ryhmän jäseniin, uskallusta riskien ottamiseen sekä heittäytymistä draaman ja leikin vietäviksi. Projektissa yhdistyivat koulumme satavuotisen historian faktat ja oppilaiden lähes rajoittamaton mielikuvitus. Lopputulos oli hämmästyttävä seikkailu toden ja sadun, historian, nykypäivän ja tulevaisuuden maailmoissa. Luokkani hitsautui projektin myötä hyvin tiiviiksi ja mahtavasti toimivaksi oppilasjoukoksi, jonka opettaminen oli todella antoisaa aina ala-asteen loppuun saakka.

Leikki ja draama ja niiden lukemattomat mahdollisuudet kouluarjessa, myös Katarsis-projektin toteutuminen saivat alkunsa ihmetuolista. Se toi luokkaani mukaansatempaavan voiman, tilan, jossa osallistujansa viihtyvät ja innostuvat yhdessä, oppivat ja haluavat osallistua. Mietimmekin projektin loputtua oppilaitteni kanssa, mitä me olisimme voineet menettää, jos luokastamme ei olisi koskaan löytynyt ihmetuolia.

Onneksi löytyi!


sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

VIELÄ EHTII ILMOITTAUTUA DRAAMAKOULUTUKSIIN!

IMPROVISAATIO TUTUKSI -koulutus
11.3.2017 klo 11-15
Ruoholahti, Helsinki

PROSESSIDRAAMA TUTUKSI -koulutus
1.4.2017 klo 11-15
Ruoholahti, Helsinki

DRAAMAKASVATUS TUTUKSI -koulutus
22.4.2017 klo 11-15
Ruoholahti, Helsinki

ILMOITTAUTUMISET & TIEDUSTELUT:
openleikkikoulu@gmail.com
www.openleikkikoulu.blogspot.fi

keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Ideasta esitykseen - Kalevalajuhla oppilaslähtöisesti

Intro
- Mä haastan sut laulukilpailuun.
- Se sopii, kumpi aloittaa?
- No vaik sä.

Väinämöinen loihtii Kalevalaisen soinnun kanteleestaan. Joukahainen irvistää ja laittaa kädet korvilleen.

- Ihan hirveetä, anna kun mä näytän.

Biisin alkusoitto "räjähtää" ilmoille. Joukahainen kavereineen räppää kuin viimeistä päivää.

Koulumme neljäsluokkalaiset aloittivat Kalevala-juhlan suunnittelun heti koulun alettua uuden vuoden jälkeen. Päätimme opettajien kesken, että Kalevalamme saisi syntyä uudelleen mahdollisimman oppilaslähtöisesti. Tutustuminen aiheeseen aloitettiin yhdessä keskustellen tapahtumista ja henkilöistä, joita oppilaat muistivat Kalevalasta. Ja niitähän riitti, Koirien Kalevalaa oli selvästi ennenkin koulussa ja varmasti myös kodeissa luettu. 

Kalevalan henkilöt
1) Luokan valkokankaalle heijastetaan Kalevalan henkilöiden kuvia. Henkilöistä voidaan tehdä esim. patsaita, joista muut arvaavat, kenestä on kyse. 

2) Kukin oppilas voi myös valita mieluisimman henkilöistä ja lähteä kävelemään roolissa. Kohdatessaan toisen Kalevalaisen "kävelijän", hahmot tervehtivät toisiaan tyylilleen sopivalla tavalla. Luokassamme suuri joukko Väinämöisiä löysi aluksi toisensa ja alkoi laulamaan "Vaka vanhaa" yhdessä. Pian kuitenkin paikalle saapui Joukahaisia ja kilpalaulut suohon laulamisineen alkoivat. 

3) Kutsuimme roolihahmoja myös kuumaan tuoliin. Lemminkäinen paljasti, että hänen heikkoutensa olivat helposti lohkeavat kynnet. Ilman tuota haavoittuvaisuutta olisi hiiden hirven kiinniotto ollut todella paljon vaivattomampaa. Luokkamme Seppo Ilmariset kertoivat Sampojensa monista, suurelle yleisölle tuntemattomista ominaisuuksista. Sammolla pystyi tuottamaan mm. Väinämöisen soittimia, kanteleita ja kitaroita sekä laulutaitoa. Sampo teki myös sähköä sekä mitaleita palkinnoiksi onnistumisista. 

4) Kalevalaisissa rooleissa voidaan myös improta tai valmistella pieniä esityksiä. Luokkamme Kalevala-projektissa osa näistä esityksistä jalostui erinäisten vaiheiden jälkeen lopulta osaksi varsinaista Kalevalajuhlan esitystä.

Hokemat 
Kalevalan henkilöistä luetaan aluksi lyhyt kuvaus, joka on tehty luokassa jo aiemmin, esim. 
- Väinämöinen on Kalevalan sankari ja laulaja. Hän on vanha, viisas johtaja. 
Tämän jälkeen vapaaehtoiset saavat tulla vuorollaan esittämään kyseistä Kalevala-hahmoa. Keksitään lisäksi hokema, joka sopii hahmolle. Lopuksi luokassa valitaan esitysten ja hokemien perusteella vuoden Kalevala-hahmo.

Joo - hyväksyntä
Oppilaslähtöisessä projektissa on kuunneltava oppilaita ja annettava heille mahdollisuus keksiä, kokeilla ja luoda uutta. Kahden ensimmäisen projektiviikon käytetyin vastaus ainakin näin opettajan näkökulmasta oli JOO!

- Voitaisko me tehdä video, jossa Väinämöinen pelaa Pokémon Go:ta?
- Joo
- Saisinko minä piirtää kuvan Antero Vipusesta?
- Joo
- Voitaisko tehdä räppi Väinämöisen ja Joukahaisen kilpalaulusta?
- Jou!

Kun oppilaat saavat itse ideoida, ehdottaa ja päättää, tekeminen tuntuu heistä merkittävämmältä ja tärkeämmältä. "Omistajuuden" synnyttyä tekemiseen motivaatio ja halu tehdä asia perusteellisesti ja mahdollisimman hyvin nousee parhaimmillaan huippulukemiin. Kaiken kukkuraksi oppilaat loppujen lopulta keksivät "ne kiinnostavimmat ideat", joita aikuisen rajallisella mielikuvituksella on enää vaikea tavoittaa. Itse en olisi osannut yhdistää tanssia myrskyävään mereen, jossa keppihevosin varustautuneet Väinämöinen ja Louhi taistelevat Sammosta. No, oppilaat osasivat ja sen lisäksi vielä itse käsikirjoittivat, koreografioivat ja harjoittelivat kohtauksen. Kun näin kyseisen kohtauksen ensimmäisen kerran, oli se todella vaikuttava ja jo lähellä esitysvalmiutta. 

Erilaiset oppimisympäristöt
Koulumme oppilaat ovat tottuneita työskentelemään monenlaisissa tiloissa eri puolella koulurakennustamme. Oma luokkamme toimi ikään kuin tukikohtana, josta työskentely projektipäivinä aloitettiin ja jonne päivän / työskentelyn päätteeksi palattiin. Projektitunnit alkoivat lyhyellä alkupalaverilla, jossa varmistettiin, että kaikilla oppilailla on aiheeseen liittyvää tekemistä. Luokastamme löytyi myös Kalevalan info-taulu, josta oppilas pystyi tarkistamaan mm. aikatauluihin, työn alla oleviin kohtauksiin sekä kuvitukseen ja rooleihin liittyviä asioita. 

Oppilasryhmät jakautuivat työskentelemään sopiviin oppimistiloihin. Tanssijat tarvitsivat treeneihinsä suurempaa tilaa esim. salia tai luokkaa, jossa ei ollut työpöytiä, kun taas runojen kirjoittajat saattoivat työskennellä koulun käytävillä. Mediateekissä kuvattiin Kalevala-uutisia ja omassa luokassamme työskentelivät kuvittajat. Projektissa mukana olleet opettajat liikkuivat eri harjoitustilojen välillä ja pysähtyivät ohjaamaan ja auttamaan oppilaita tarpeen mukaan. Itse vietin projektin alussa paljon aikaa musaluokassa, jossa treenattiin soittoa, laulua ja räppiä kilpalaulantaan. Projektin viimeiset päivät vietettiin luonnollisesti koko ryhmän kanssa esitystilassa läpimeno- ja kenraaliharjoitusten parissa.

Työskentely ja projekti sujui hienosti. Oppilaat nauttivat vapaudestaan suunnitella ja harjoitella itse ilman jatkuvaa opettajan ohjeita ja käskyjä. Oppilaat myös kantoivat vastuunsa erinomaisesti. Vapaamatkalaisia ei juurikaan saatu kiinni itse teosta eli lorvimisesta ja projekti eteni vääjäämättä kohti loppuhuipennusta eli esitystä. Miksi oppilaat työskentelivät projektissamme tällä kertaa niin tunnollisesti ja toimivat luotettavasti? Olen parinkymmenen opevuoteni aikana tavannut todella monenlaisia oppilaita. Suurimmalle osalle alakouluikäisistä on suotu innostumisen ja ahkeruuden lahja kuin luonnostaan, mutta aina löytyy myös niitä lapsia, jotka eivät ilman opea (eivätkä välillä myöskään open kanssa) oikein saa mitään toivottavaa tehdyksi. 

Kun oppilasryhmä pääsee työskentelemään luokan ulkopuolelle open jokahetkisen valvovan katseen kantaman ulkopuolelle, on suuri ero siinä, tekeekö oppilaat opettajan "määräämää" vai itse keksimäänsä tehtävää. Kun tehtävä on oppilaiden itse luoma ja rakentama, innostus työskentelyyn on suurta, aivan kuin itse keksityssä, kivassa leikissä. Tällöin oppilaat myös helpommin työllistävät itsensä, koska ei tarvitse tehdä vain sitä, mitä aikuinen on ohjeistanut ja päättänyt. Opettajalta ei myöskään tarvitse jatkuvasti käydä kysymässä jatko-ohjeita, koska itse keksittyyn touhuun oppilaiden on helpompi keksiä jatkotekemistä aivan itse.

Vapaus omiin valintoihin ja päätöksiin vapauttaa myös luovuutta
Eräs oppilaani pukeutui eräänä projektipäivän aamuna luokastamme löytyneeseen roolivaatteeseen ja eläytyi rooliinsa suuresti. Tilanne oli samalla hauska, mutta myös haastava. Päivän alussa meillä oli nimittäin yksi tavallinen matematiikantunti, joka ei projektiin tällä kertaa liittynyt. Roolissa oleva oppilas oli jo heti aamusta melkoisessa vauhdissa, eikä olisi halunnut riisua rooliasuaan pois. En olisi myöskään halunnut häntä liikaa jarrutella, koska tulevaan päivän projektityöhön sopi juuri tuollainen heittäytyminen. MA-tunti kuului kuitenkin ohjelmaamme, joten ehdotin oppilaalle, että hän voisi käyttää pukua vaikka koko päivän, jos pystyisi keskittymään matematiikkaan oppitunnin ajan sekä suunnittelisi jotain, mikä liittyy Kalevalaan. Asia ja asu tuntuivat olevan oppilaalle niin tärkeitä, että hän tsemppasi aluksi hienosti murtoluvut rooliasussa. Loput päivän tunnit hän suunnitteli ja kuvasi videolla hienon mainoksen Kalevala-esitykseemme. Mitähän olisi tapahtunut, jos samainen oppilas olisi joutunut alkuinnostuksensa jälkeen riisumaan rooliasunsa ja työskentelemään kuten ope sanoo, istuen hiljaa omalla paikallaan ja tehden oppikirjan tehtäviä? 

Oppilas oppii lukemaan ja laskemaan, kun hän saa harjoitella lukemista ja laskemista - 
Oppilas oppii kantamaan vastuuta, kun hänelle annetaan vastuuta.

Työnjako ja tehtävät
Koska halusimme projektin olevan oppilaslähtöinen, emme opettajien kesken päättäneet etukäteen, millaisia juttuja Kalevala-esitykseemme kuului. Pyrimme, että projektissamme yhdistyisivät sopivalla tavalla vapaus ja luova hulluus. Ainakin itselleni projektin alkupuolisko tuotti hieman haasteita ainakin keskeneräisyyden sietämisen näkökulmasta. Kun oppilaat työskentelevät omien ideoittensa johdattamina eripuolilla kouluamme, toiminta oli välillä vauhdikastakin. Monta asiaa tapahtui samanaikaisesti ja melkein kaikki tuntui olevan täysin kesken. Opettajien rooli korostui erityisesti kokonaisuuden hahmottamisessa sekä suotuisan työskentelyilmapiirin ja -olosuhteiden luomisessa. Kaikkialla tapahtui, mutta kaaos oli hallittu. 

Olen opettajana toimiessani tehnyt lukuisia projekteja ja esityksiä oppilaitteni kanssa, mutta useimmiten tottunut ottamaan runsaasti vastuuta ja käyttämään päätäntävaltaa toiminnan ja esityksen sisällöistä. Joskus esitys on täysin käsikirjoitettu aikuisten voimin tai välillä käsikirjoittajina ovat toimineet open ohjaamat oppilaat. Toiminta on ollut kuitenkin enemmän ja vähemmän opettajajohtoista. Tämänkertaisessa proggiksessamme meillä ei vuoden alussa ollut kuin alkuidea, Kalevala. Oppilaat tuottivat lähes kaiken materiaalin, jota esityksessamme oli. Aikataulutus alkuviikkoina oli myös joustava, kohtausten ideoinnille, valmisteluille ja kehittymiselle annettiin aikaa, jotta lasten luovuus saisi kunnolla tilaa.

Mitä haluaisit projektissa tehdä? 

Oppilaat saivat vapaasti ideoida ja ehdottaa, millaisia juttuja Kalevalassamme halusivat toteuttaa. Kaikki eivät ole luonnostaan esiintyjiä ja joitain esiintyminen saattaa jopa pelottaa. Tehtäväkarttaamme kuuluikin luonnollisesti myös hommia, jotka sai puurtaa turvallisesti kulisseissa ilman pelkoa, että tarvitsee nousta lavalle esiintymään, jos se ei tunnu luontevalta. Osa oppilaista taas janoaa jännitystä ja huomiota, jota muille esiintymisestä saa. Ryhmissä valmistuikin mitä vauhdikkaimpia ja kiinnostavia kohtauksia ja materiaalia osaksi esitystämme mm. tanssia ja voimistelua, mininäytelmiä, musiikkinumeroita, juontoja ja kertojan tekstiä, vitsejä, runoja kalevalamitassa ja ilman, kuvia esityksen taustalle projisoitaviksi ja videolla toteutettuja Kalevala-uutisia sekä -mainoksia. Oppilaiden vastuulla ja kiinnostuksen kohteena oli myös esitystekniikka, ääni- ja valomestareina toimiminen ja projektin / esityksen taltiointi. Kalevala-esityksemme lisämateriaalina syntyikin "Making of" -taltiointi, josta vastuussa olivat siis myös oppilaat. Oppilaiden ideasampo oli niin tuottoisa, että yhteisellä päätöksellä osa tuotoksista siirrettiin varsinaisesta esityksestä lisämateriaalivideoon. Kyseistä videota katsomme sitten esitysten loputtua yhdessä.

Kalevala-projektissamme opettajat olivat johdossa, mutta toimivat enemmän ohjaajien roolissa. Suuri osa esityksemme kohtauksista syntyi ilman opettajan minkäänlaista ohjausta tai puuttumista oppilaiden valintoihin ja työskentelyyn. Joissain kohtauksissa open apu oli kuitenkin tarpeellista ja välttämätöntäkin. Mitä enemmän esitystä valmistelevassa ryhmässä on osallistujia, on todennäköisempää, että jossain vaiheessa projektia oppilaiden kesken syntyy erimielisyyttä esim. siitä, miten jutun tulisi edetä. Näin kävi tässäkin projektissa, jolloin opettaja luonnollisesti auttoi haastavassa tilanteessa olevaa ryhmää selvittämään ongelmat ja pääsemään eteenpäin. Oppilaiden ideoimassa ja käsikirjoittamassa "Kilpalaulanta" -kohtauksessa oma osuuteni oli suurimmillaan. Ohjasin bändin, laulajien ja räppääjien treenejä sekä sävelsin ja sanoitin esitysbiisin yhdessä oppilaiden kanssa. "Waka Wanha räpin" -tuotanto oli tällä kertaa myös vahvasti vastuullani. Biisin taustojen ja sovitusten tekeminen onnistuu oppilailta myös itseltäänkin, mutta vaatii harjoittelua ja kokemusta kyseisestä työskentelystä. Nykyteknologia, tabletit ja erilaiset sovellukset antavat oppilaille huikean mahdollisuuden itse hoitaa biisituotannon eli säveltää, sanoittaa, soittaa ja sovittaa omat kappaleensa. 

Improsta käsikirjoitukseen
Oppilaille annetaan aihe kohtaukselle esim. Väinämöisen ja Joukahaisen kilpalaulanta. Oppilaat improavat kohtauksen tapahtumat ja vuorosanat. Kohtauksen loputtua keskustellaan lyhyesti ryhmän kesken siitä, mikä toimi ja mikä ei. Keskustelun pohjalta tehdään pieniä / tarvittavia muutoksia ja tehdään impro uudestaan. Toistetaan impro ja sitä seuraava lyhyt keskustelu muutaman kerran, kunnes kohtaus alkaa saada lopullisen muotonsa. Kun kohtaus on esittäjien mielestä valmis, kirjoitetaan käsikirjoitus tilanteesta.

Kalevalamme oli lähtökohtaisesti esitykseen tähtäävä projekti. Sen lisäksi Kalevala sekä sen tarinat ja henkilöt ovat olleet alkuvuotemme keskeisin leikkikenttä ja tutkimuskohde. Harjoitellessaan esityksemme tulevia kohtauksia oppilaat tekivät runsaasti tutkimustyötä. Materiaalia, tietoja ja yksityiskohtia haimme esim. Kalevalaseuran nettisivuilta. Esimerkiksi etsiessään tietoa Kalevalan henkilöistä eräs oppilas sai kuvan Ahdista hieman vakavana "tyyppinä". Oppilaan mielestä tällaiselle tosikolle sopisi jokin hassu rooli ja näin syntyi Kalevalan kuuluisin vitsiniekka Ahti, joka esiintyy lavalla stand up-koomikkona. Oppilas kirjoitti itse Ahdin vitsit, jotka komedian kunkku esittää Kalevalan kuuluisalla Vipusen vitsiklubilla. Oppilaiden innosta, valmiudesta ja rohkeudesta kertoo myös se, että Ahtia esittänyt oppilas keksi jokaisessa esityksessämme uusia vitsejä hauskuuttamaan yleisöä sekä esiintymisryhmäämme. Esityksemme Louhi on tiukka ja vahva Pohjolan johtaja, joka teettää tyttärensä kosijoilla mahdottomilta tuntuvia tehtäviä. Uutistoimituksemme sai selville, että Louhi vapaa-ajallaan rentoutuu kirjoja lukemalla ja on Pohjolan kirjaston vakioasiakas. Suomen kielen tuntimme ja läksymme ovat myös pitäneet sisällään paljon Kalevalaa. Olemme kirjoittaneet mm. Kalevalan päähenkilöiden tarinoita uusiksi ja keksineet runoja kalevalamitassa sekä ilman mittaa. Olemme lisäksi "takoneet" Sampoja leikkien sekä kynällä ja paperilla.

Sampoja
1) Rakennetaan luokkaan yhteinen Sampo. Yksi oppilaista tulee luokan keskelle / eteen ja jähmettyy Sammon osaksi. Seuraava oppilas liittyy patsaaseen ja jähmettyy osaksi, joka jotenkin liittyy jo aiemmin tehtyihin Sammon osiin. Kun Sammossa on tarpeeksi osia, ne laitetaan liikkumaan. Liikkeisiin voidaan keksiä ja tuottaa myös sopivia ääniä. Lopulta sovitaan, mitä Sampo tuottaa.

2) Oppilaspari valitsee esineen, jolle keksivät uuden, hyödyllisen käyttötarkoituksen (esim. kynä, jonka kirjoittamat asiat muuttuvat todeksi). Suunnitellaan esineestä lyhyt mainos, joka esitetään muille.

3) Tehdään Minun Samponi -bingo. Jokainen piirtää kuvan omasta Sammostaan sekä lyhyen selostuksen Sammon toiminnoista. Kuvat kiinnitetään luokan ilmoitustaululle. Oppilaat jakautuvat pienryhmiin. Ope lukee yhden selostuksista ja ryhmät yrittävät arvata, mihin kuvaan selostus liittyy. Oikeasta arvauksesta saa Sammon itselleen. Ryhmä huutaa: "Bingo!", kun ryhmä on kerännyt esim. kolme Sampoa.

Outro
Oppilaslähtöinen työskentely on samalla todella inspiroivaa sekä myös haastavaa. Jos opettajalla on tottumus ja työkalut opettajajohtoiseen työskentelyyn omassa luokassa, voi vastuun antaminen oppilaille tuntua aluksi pelottavalta, jopa mahdottomalta. Jos taas on uskaltautunut "antamaan pallon oppilaiden pelattavaksi", on luultavimmin päässyt kokemaan valtaisan luovuuden ja vapauden ilmapiirin, jonka tällainen työskentely kouluarkeen tuo. Vaikka itse olen leikin ja draaman kautta tottunut seikkailemaan monenlaisissa rooleissa, maailmoissa ja oppimisympäristöissä koulupäivän aikana, koin Kalevalamme myötä jotain uutta ja vapauttavaa. Opettajiin ja opettajuuteen liittyy monenlaisia ennakkokäsityksiä, jotka saattavat toimia rajoittavina tekijöinä työssämme. Mitä opettaja saa tehdä ja mitä kansankynttilöiltä odotetaan? Voiko oppilaan antaa itse päättää, mitä tehtäviä suorittaa ja kuinka ne tekee? Voiko Kalevalaa, pyhää kansalliseepostamme tutkia tanssien, räpäten tai videoita tekemällä vai onko oppimista lähestyttävä kuten olemme tottuneet, lukemalla ja kirjoittamalla? 

Opettajana olen usein tottunut pitämään projektin kaikkia naruja käsissäni. Ope käsikirjoittaa, ope säveltää, ope puvustaa ja ope ohjeistaa aivan viimeiseen harjoitukseen saakka. Kalevalamme myötä oli upeaa huomata, kuinka oppilaat selviävät edellämainituista tehtävistä lähes itsenäisesti. Kun oppilasryhmä teki omia tuotoksiaan Kalevalaamme  varten, oppilaslähtöinen tapa työskennellä nosti lasten motivaation huippuunsa. Oppilaat tekivät runsaasti taustatyötä, tutustuivat Kalevalan tarinoihin ja hyödynsivät niitä esityksissään. Voimistelijat eivät vain tanssahdelleet valitsemansa musiikin mukaan, vaan halusivat liikkeillään ja koreografiallaan kertoa tarinan esim. Väinämöisestä, joka nukuttaa soitollaan Pohjolan väen. Lopputulos kyseisessä ohjelmanumerossa oli upea. Oppilaiden pitkä harrastustausta näkyi esityksessä taidokkuutena ja liikkeiden yhdenaikaisuutena. Esitys sai yleisön hiljenemään ja keskittymään sekä räjähtämään raikuviin suosionosoituksiin esityksen jälkeen. Mitenkähän olisi käynyt, jos itse olisin yrittänyt ohjata oppilaita tanssiesityksessä? Oli todella hienoa, että oppilaat tekivät kyseisen voimistelu- / tanssiesityksen itse. Saimme näin upean ohjelmanumeron Kalevalaamme.



perjantai 6. tammikuuta 2017

NYT ON AIKA ILMOITTAUTUA DRAAMAKOULUTUKSIIN!

IMPROVISAATIO TUTUKSI -koulutus
11.3.2017 klo 11-15
Ruoholahti, Helsinki

PROSESSIDRAAMA TUTUKSI -koulutus
1.4.2017 klo 11-15
Ruoholahti, Helsinki

DRAAMAKASVATUS TUTUKSI -koulutus
22.4.2017 klo 11-15
Ruoholahti, Helsinki

ILMOITTAUTUMISET & TIEDUSTELUT:
openleikkikoulu@gmail.com
www.openleikkikoulu.blogspot.fi

Kohteliaat tavat, kauniit sanat - tarinoiden kirjoittaminen videokynällä

Haluutsä tulla mukaa? 
Sori, en tarkottanu!

Ilmeteatteri
Keskustelimme luokassamme kohteliaista tavoista ja sanoista, jotka saavat hyvälle tuulelle. Kirjoitin taululle oppilaiden ideoita, kuinka toista voi ilahduttaa. Taulu alkoi täyttyä "leikitään yhdessä- , tarjoan apuani- ja hymyilen sinulle" -tyylisistä asioista. Sitten vaihdoin aihetta ja taulutussin väriä. Pyysin oppilaita seuraavaksi keksimään vastakohtia hyvän tuulen -ideoille. Pian taululle oli lisätty monenlaisia ikäviä asoita, kuten "minua kiusataan", "ei kaveria" ja "sairaana". Kävimme vielä yhdessä tauluun kirjatut asiat läpi. Kun sanoin esim. "sain lahjan" tai "olet tyhmä", oppilaat eläytyivät kuulemaansa omilla paikoillaan esittäen ilmeteatteria. Kukaan ei siis varsinaisesti ilmeillyt muille vaan kaikki ottivat kasvoilleen aiheeseen sopivan ilmeen. Suurella osalla oppilaista eläytyminen ei jäänyt vain kasvoilla näkyvän ilmeen varaan vaan tunnetilaa, oli se sitten iloinen tai surullinen, onnistunut tai epäonnistunut, vihainen tai rakastunut, korostettiin myös kädenliikkeillä ja äänillä.

Eripuraesitykset
Oppilailla tuntuu olevan erityisen paljon kerrottavaa varsinkin tilanteista, joissa oli syntynyt eripuraa. Lieneekö syynä se, että ikävä tunne, pettymys tai epäonnistuminen jättää mieleemme joskus todella tiukan muistijäljen tai arven, jonka poispyyhkimiseksi ja parantamiseksi tarvitaan monesti useita onnistumisia ja ilon hetkiä. Päätimme lähteä ratkomaan "eripuran" -ongelmaa pienten, oppilaiden itse suunnittelemien esitysten kautta. Esityksiä sai ideoida ja harjoitella vain muutaman minuutin, joten oppilaiden ryhmätyö-  ja oman toiminnan ohjauksen taidot joutuivat koetukselle. Luokkani oppilaat selvisivät haasteesta hienosti ja pian saimme nähdä monta riitaa, mutta kuultiin vähintään yhtä monta riitaa sovittelevaa kaunista sanaa esitysten muodossa. Esityksistä tuli niin mainioita ja opettavaisia, että päätimme oppilaiden kanssa, että tekisimme esitysten pohjalta oman TV-ohjelman, jonka aiheena olisivat hyvät tavat ja kauniit sanat.

Käsikirjoitus - kuvaus - leikkaus
Oppilaat jakautuivat pieniin ryhmiin ja levittäytyivät eri puolelle koulua suunnittelemaan ja käsikirjoittamaan videotaan. Käsikirjoituksen sai kirjoittaa jo tehdyn esityksen pohjalta tai sai myös keksiä aivan uuden. Tilanteen / esityksen juoneen tuli liittyä niin eripuraa kuin sovintokin. Usein oppilaat haluaisivat suoraan sännätä kuvaamaan videoitaan. Tällöin käsikirjoitus tehdään ikään kuin lennosta kuvauspaikalla improten. Välillä tämä tekniikka toimii hienosti, kun taas välillä liian avoimella idealla liikkeelle lähtenyt projekti saattaa levitä kuvausten aikana liian moneen suuntaan ja uuteen ideaan. Tällöin voi käydä myös ettei alkuperäistä ideaa enää ole lopputuotoksessa juurikaan näkyvissä. Halusin TV-ohjelmamme liittyvän kohteliaisiin tapoihin ja kauniisiin sanoihin, joten käsikirjoitus, jonka lapset itse tekivät, auttoi työryhmiä pysymään aiheessa ja etenemään alkuperäistä ideaa huomioiden.

Oppilaat saivat työskennellä hetken ilman aikuisen valvovaa silmää, eivätkä he pettäneet luottamusta. Kiertelin ryhmästä toiseen ja ohjasin ryhmiä tarvittaessa. Usein pelkkä läsnäoloni riitti, oppilaat olivat motivoituneita ja projektit etenivät mukavasti. Aina asiat eivät tietenkään suju kuin autopesulassa valitun ohjelman mukaisesti. Opettajan tuntiessa porukkansa, hän osaa jakaa tukeaan ja ohjaustaan sopivasti eri suuntiin. Ne oppilaat / ryhmät, jotka herkästi saattavat ajautua omille teilleen, tervitsevat luonnollisesti enemmän huomiota ja open ohjausta. Oppilaat yleensä kuitenkin nauttivat vastuusta ja oppivat myös kantamaan sitä. Kun oppilaisiin luotetaan ja luodaan koulupäivän varrelle tilanteita, joissa onnistumisia on mahdollista saavuttaa, myös kyky vastuunkantoon kasvaa. Oppilaita vastuuttavan, vapaamman projektityöskentelyn rinnalla on mielestäni kuitenkin hyvä kuljettaa perinteisemmän mallin mukaista, luokkahuoneessa tapahtuvaa työskentelyä. Oppilaat tarvitsevat myös oman luokan turvaa, mahdollisuuksia työskennellä yksin ja yhdessä luokkakavereiden kanssa oman työpisteen ääressä. 

Kun oppilaat olivat muutaman päivän ajan harjoitelleet, kuvanneet ja editoineet videoprojektejaan eri puolilla koulua, huomasin, että projektiamme edistävät "hommat" alkoivat olla siinä vaiheessa, että oli syytä palata omaan luokkaan hakemaan suuntaa työskentelylle. Osalla ryhmistä oli video joko valmis tai sitten siinä vaiheessa, ettei projekti päässyt enää etenemään. Ja silloin kun duunit loppuvat tai muuttuvat hankaliksi, lapset kyllä keksivät muuta tekemistä. Itse keksityt jutut kaukana aikuisen vaikutusvallasta ovat varmasti oppilaiden mielestä kivoja, mutta saattavat olla open mielestä ja projektin etenemisen kannalta epäolennaisia ja ei-toivottavia. On tärkeää, että oppilaat on ohjeistettu mahdollisten ongelmatilanteiden varalta. Projektin rinnalla on hyvä kuljettaa helposti ja itsenäisesti omaksuttavia lisätehtäviä, joiden pariin oppilaat voivat tarvittaessa siirtyä, kun muuta hommaa ei ole. 

Luokkani oppilaat ovat tällä hetkellä todella innostuneita videoiden tekemisestä. Oppilaat tuottavat omilla kännyköillään ja tableteillaan lyhyitä videoita ja tarinoita hämmästyttävän nopeasti ja taitavasti. Hyvät tavat -projektimme rinnalla onkin syntynyt monenlaisia lyhytelokuvia aina jääkarhuanimaatiosta jännityselokuviin asti. Välillä oma projekti saattaa olla oppilaista niin motivoiva, että sitä jatketaan myös kouluajan ulkopuolella. Mobiililaitteilla voi hoitaa kuvaamisen, jälkiäänityksen, editoinnin ja tekstityksen eli työkalut leffan tekemiseen kulkevat oppilailla aina mukana. Kun tähän elokuvantekijän työkalupakkiin lisätään vielä oppilaiden ehtymätön mielikuvitusvirta ja kyky keksiä mitä ihmeellisimpiä ideoita ja aiheita projekteille, videon käyttäminen tarinoiden "kirjoittamisessa" on erittäin toimiva perinteisen kynällä kirjoitetun tarinan rinnalla.

Juonnot
Harjoittelimme TV-ohjelmamme alkua improvisoiduilla alkujuonnoilla. Pyysin luokan edessä oleville penkeille pari vapaaehtoista juontajaa, joiden tehtävä oli keksiä ohjelmallemme alkurepliikit.

Hyvää iltaa! Tänään aiheenamme ovat hyvät tavat.

Toinen juontajista hieman "jäätyi" harjoituksen aluksi, jolloin ympärillä olevat luokkakaverit pystyivät tarjoamaan apuaan oppilaan kurkkuun jähmettyneen alkuspiikin kanssa. Yhteistyöllä saimme ohjelman liikkeelle ja kuulimme seuraavaksi, että luokassamme kerätään hymynaamoja yhteisten onnistumisten kautta. Juontajan kertoessa erilaisia esimerkkejä hymynaamojen hankinnasta, muut oppilaat muodostivat aiheisiin liittyviä stillejä, valokuvia. Näimme oppilasryhmien esittämistä valokuvista, että  hymynaaman saa, kun esim. koko luokka kuuntelee ja noudattaa annettuja ohjeita tai antaa toisilleen työrauhan. Myös toisten auttaminen, osallistuminen yhteisiin touhuihin sekä ahkera läksyjen teko ovat hymynaamojen metsästyksessä kannattavia toimintoja.

Kirjoitimme juontoja myös pienryhmissä, jolloin kukin kuvausporukka sai keksiä juontotekstit omaa videotuotostaan ajatellen. Kun juonto oli käsikirjoitettu, juonto kuvattiin ryhmä kerrallaan TV-studioksi lavastamassamme luokassa. TV-studiossa kalusteena oli pöytä, jonka takaa juontajat ohjelmaa juonsivat. Juontajien taustalle oli lisäksi tehty TV-ohjelmamme nimikyltti. Kaikista ryhmistä ei juontajaa löytynyt, joten osa oppilaista kävi tekemässä juontoja useampaankin videoon. Osa juonnoista oli hyvinkin lyhyitä ja ytimekkäitä, jossa vain esiteltiin seuraavan videon aihe. Osa juonnoista taas oli jopa pidempiä kuin varsinainen esitelty video. Juonto-osuudessa saattoi olla yllättäviä käänteitä sisältävä juoni, jossa juontajat keskustelivat myös muista asioista, kuten kadonneista silmälaseista. Studioon saattoi tupsahtaa myös yllättäviä vieraita kesken juonnon.

Studiovieras
Kävi studiossa vieras myös suunnitellusti, kuten käsikirjoitukseen oli alun perin kirjoitettu. Koulumme rehtori kävi nimittäin vastaamassa oppilaiden keksimiin kysymyksiin. Studiovieraan haastattelua varten suunnittelimme kysymyksiä sekä harjoittelimme luokassa ensin yhdessä koko luokan kanssa. Kun kysymykset oli keksitty ja kiinnostavimmat valittu itse haastattelua varten, jokainen rehtoriksi haluava oppilas sai käydä rehtorin roolissa kokeilemassa, miltä tuntuu vastata yhteen tiukkaan kysymykseen. 

Kuinka kiusaaminen saadaan loppumaan koulussa? 
Onko kouluun suunnitteilla uusia, kivoja oppimisympäristöjä?

Videoprojektin kuluessa kokosin säännöllisesti oppilaat yhteen ja annoin palautetta jo tehdystä työstä ja ohjeita uusia tehtäviä varten. Yleisimmin aloitin projektipäivän lyhyellä alkupalaverilla, jossa kerrattiin, missä mennään ja mitkä ovat päivän tavoitteet. Myös oppilaiden mielipiteiden ja ideoiden kuuleminen projektin eri vaiheissa on tärkeää. Kun oppilas kokee saavansa vaikuttaa projektin kulkuun, pysyy motivaatio korkealla ja tällöin yleensä asiat sujuvat ja etenevät. Kiertäessäni eri puolilla koulua työskentelevissä ryhmissä pyrin antamaan palautetta ja ohjeita myös henkilökohtaisemmalla tasolla, jolloin oppilailla säilyi luottamus siihen, että ope tietää ja välittää siitä, mitä olen tekemässä ja aion seuraavaksi tehdä. Projektipäivän lopuksi kokoonnuimme vielä yhteen summaamaan päivän tapahtumat, onnistumiset ja mahdolliset haasteet, joita kohdattiin. Koko pitkän projektimme lopuksi vietimme tietysti vielä videoiden katselutunnin, jolloin ensi-illassa oli oppilaiden tekemä TV-ohjelma. Samassa yhteydessä nautiskelimme pop cornia sekä katselimme lukuisat sivuprojekteina syntyneet oppilaiden omat lyhytelokuvat.

Ongelmitta ei videoprojektimme tietenkään edennyt. Suurimmat haasteet löytyivät lähinnä teknisellä puolella. Kuvatun materiaalin siirtäminen laitteeseen tai ohjelmaan, jolla leikkaaminen eli editointi tapahtuu saattaa välillä olla mutkikasta ja aikaa vievää. Suosittelenkin käyttämään laitteita, joilla pystyy  sekä videoidaan että editoimaan. Näin säästyy hurjasti aikaa, kun kuvattuja materiaaleja ei tarvitse siirtää laitteesta toiseen tai muuntaa videomuodosta toiseen. 

Suosittelen myös kokeilemaan videokynää tarinan kirjoittamisessa vaihtoehtona lyijykynälle ja tarinavihkolle. Videoiden teko motivoi oppilaita ja he aivan kuin vahingossa tulevat harjoitelleksi tarinankerronnan ohella monenlaisia muitakin taitoja esim. yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoja. Videoprojekteissa myös oppilaiden kuva- ja medialukutaito kehittyvät. Oppilaat oppivat videoita tehdessään luonnollisesti myös elokuvantekotaitoja, kuten käsikirjoittamista, kuvaamista, ohjaamista, näyttelemistä ja editointia. 

On kiva käyttää videokynää. Siitä ei katkea terä tai lopu muste kesken!

sunnuntai 1. tammikuuta 2017

PROSESSIDRAAMA TUTUKSI -koulutus

Seuraava draamakoulutus:

PROSESSIDRAAMA TUTUKSI 
LA  14.1.2017 klo 10-15 Helsingissä

Lue lisää:
www.facebook.com/openleikkikoulu

Ilmoittautumiset: 
openleikkikoulu@gmail.com 
openleikkikoulu.blogspot.fi